OSA.48.
  - Entäpä jos ne Mykylän velijekset alakaa ampumaan. Sen ne tekkee jos niillä on sormet pelissä. Saatana pitäs olla iso tykki mukana. Ampusi pari varotuslaokaosta ennen ku alakaa ovveen koputtee.
  - Eihän siinä oo muuta keinua ku asia linija. Ei kukaan niin hullu ole että poliisin ampuu nuin vain.
  - Nepä kuulu olevan seinähulluja koko sakki. Niemen isäntä kerto. Siellä ei polliisin henki oo arvostettu kovinkaa korkijalle.
  Viskari oli koko ajan ollut aivan vaiti. Nyt hän verkkaan tuumi.
 - Jonkunhan nämä hommat on tehtävä. Kaveri eiköhän lähetä?
 - Kai valtio pitää kunniahautauksen? Tikka parkaisi.
 - Varmasti ja kaupungin kaikki naiset kutsutaan surujuhlaan, Kumarainen sanoi.
   ***
   SEON huoltamo oli keskellä ei mitään. Tosin valtateidenristeys oli aivan lähellä. Paikallinen asujamisto ei varmaankaan suuria summia kassaan kantaneet. Korkeintaan kaljakassaan ja yksikätinen rosvo putsasi mummojen kolikot.
  Koska huoltamolta oli pitkä huikonen joka suuntaan, niin huoltamolta sai matkailijat hyvää ruokaa. Autoonpa ei saanutkaan paljon muuta kuin polttoaineet. Jokin lamppupakkaus ja muutama öljykannu.
  Tikka ja Viskari olivat ottaneet käyttöönsä Kilikin käytössä olleen Volskin.Tikka ohjasi auton huoltamon pihaan. Parkkipaikalla oli rivi autoja. Monella oli suksiboxi auton katolla. Kai olivat menossa Lapin viime hangille. Taikka jo tulossa.
  Tikka otti johtajan roolin pyytämättä. Hän komensi Viskarin seuraamaan ja peräkanaa miehet marssi sisälle.
 - Pitteekö oekeen tahissa? Viskari kysyi.
 - Tyyli vapaa, Tikka sanoi.
   Myyntitiskin takana oli syöneen näköinen nainen. Ikää oli jo varmaan viisikymppinen, Tikan tarkka silmä arvio. Ravintolasali oli erillinen. Kahvion puolella oli vain muutama asiakas.
  Tikka meni suoraan naisen luo joka hymyili ystävällisesti. Tikka katsoi naista suoraan silmiin. Tämä kakisti kurkkuaan ja kysyi.
 - Mitähän konstaapeleille saisi olla. Kahvia vai joko on nälkä.
 - Kiitos vain, mutta maha on täynnä. Sopiiko että kyselemme muutamia asioita?
 - Mitä on tapahtunut? Mieheni on tuolla ravintolan puolella... Jospa hän tietää paremmin.
 - Ei miehet mitään tiedä. Eivät ainakaa muista. Voisimmeko jutella jossakin jossa ei ole korvia.
  Nainen katsahti keittiöön päin ja huusi:
  - Mari hei! Tulisitko hetkeksi?
  Keittiöstä tuli kuvankaunis nuori nainen. Hänellä oli esiliina edessään ja kasvoillaan kysyvä ilme.
  - Mikä hätänä?
  - Konstaapelit haluaa jutella. Olisitko tuokion tiskillä?
  - Selvä! Riisun vain essun.
  Lihava nainen Viittasi sivussa olevaa ovea kohti ja itse lähti menemään edellä. Tikka seurasi kärppänä perässä ja Viskari lompsautteli ison miehen askelin perässä.
  Huone oli jokin kokoushuone päätellen pitkistä pöydistä. Nainen kehoitti poliiseja istumaan pienen pöydän ääreen ja istuutui itsekin.
  - Joo. Me tutkitaan katoamistapausta. Huoltamo jos mikä on tapahtumien keskipisteessä. Voisi olla että jotakin on sattunut silmään? Tikka sanoi tapaillen yleiskieltä.
  - Ikävä kyllä en pysty mitään erikoista kertomaan.
  - Eikös Mykylän veljekset asustele tässä aika lähellä.
  - Onhan Mykylä lähellä. Näkyykin tuolla metsänlaidassa. Mitäpä heistä?
  - Miten he ovat liikehtineet?
  - Pääasiassa rauhallisesti. Silloin kun sattuu se Jämsä paikalle, saattaa tulla kähinöitä. Mutta olen uhannut bensaboikotilla se on kummasti rauhottanut.
(jat)