OSA.44.
- Kyllä se kuuntellee. Kerro sinä niitä urotekojasi ja naesjuttujasi. Eikö tuo ala naoru maestummaan?
- Vaen siellähän se ratsuväki saapuu,Pökiö sanoi kun katsahti tielle päin.
Tuvassa oli hiljaista. Matti oli mennyt Marttansa kanssa varmaan nokosille. Martta oli ehdotellut heti ruuanlaittoa, mutta poliisit olivat sanoneet juuri syöneensä.
Tikka tuli ensin sisälle. Hymyillen leveästi hän ärhenteli:
- On se kans yhtä saatanaa.Tiällä vaen istuskellaan ja puhutaan naesista. Orijat saa raataa kieli vyön alla.
- Oesitpa aekonasi terhakoitunut niin saattasit olla vaekka polliisipäällikkö. Vaen ei kun pinnaellaan ja töppäellään. Olettako saaneet edes ruokaa, kun noin äreänä ollaan?
- Käötiin me tuolla SEOlla jotakin napsimassa. Ei aevan näläkäkuolema uhkaa.
- Oekein hyvä. Sittenpä minä voinkin kertoa heti suunnitelmat. Onhan ne autossa ne aseet ja muu rekvisiitta?
- Kaikki on, pelikortteja myöten!
- Selvä! Kilikki hyppää rattiin ja ajelee kaopunkiin ja luovuttaa aineiston teknisen pojille. Lähtee aikasin aamulla taas tänne. Soitan päällikölle sovimme hänen kanssaan mitä pittää tuuva.
- Mikäpä se siinä. Minä lähen heti työntämään kaupunkiin. Vien tavarat heti asemalle. Se on moro!
- Entäpä me? Saako lähteä etsimään naisia? Seolla voisi tärpätä, Tikka innostui.
- Tikalla seon suvunjatkamisvietti aina vain tapissa. Eipä se onnistu! Tikka ja Mörö lähtevät heti postaamaan Rimpiläiseen. Koitatte mennä sallaa, ettei mahollinen tarkkailija huomaa. Asseet mukkaan ja siellä ei sitten nukuta. Muistaako Mörö?
- Katotaan ny!
- Saatana kun vituttaa tuommonen asenne. Sinä oot aevan väärällä alalla.
- Voephan tuo olla. Minusta tämmom meleko heleppo ja mukava homma.
- Puhu pukille, perkele! No alakakaa mennä. Sovitta mihin aikaan on vaihto Viskari ja Pökiö tulee aamuhukille. Toimikaa! Kumarainen karjaisi komentoäänellään.
***
Keväinen ilta oli jo hämärtynyt. Pilvetön taivas oli illan tullen vetäytynyt paksuun pilvivaippaan.Hienoa sadetta tihuutti ja kasteli ennestäänkin märkää maata.
Silloin tällöin tiellä kulki myöhäinen auto. Oliko oltu jossain kaljoilla, tai vastako sinne menossa.
Rimpiläisen talossa vallitsi täysi hiljaisuus. Niemen pihalta kuului jotain kolahduksia. Oliko isäntäväki ilta tarkilla.
Tikka istui pihalle antavan ikkunan ääressä. Mörö oli heittäytynyt revittyyn sohvaaan ja oli kai jo unessa.
Tikka oli pirteä kuin peipponen. Hän oli tottunut yöeläjä. Normaalistikin hän meni nukkumaan pikkutunneilla. Hiukan jänskätti tuleva yö. Toisaalta oli paremminkin odotettavissa, ettei tapahdu mitään.
Tikalla oli taskussa paahdettuja suolapähkinöitä. Ne maistu hyvältä ja pitivät virkeänä. Tikka vilkaisi rannettaan. Aikaa oli kulunut vasta vartti, mutta oli tuntunut tunnilta. Hän otti kapulan ja yritti pelata matopeliä. Se ei huvittanut. Hiljaa kiroten hän pani kapulan takaisin taskuun.
Mietteet kulkeusi naisiin ja vitutus iski heti päälle. Kuinka helvetin kauan se pomo aikoo jatkaa savottaa. No, kun on leikkiin alkanut!
Jälleen hän vilkaisi kelloa - yksitoista. Hän terästi kuuloaan. Kuuluiko navetalta jotain? Ääni oli outo.Tikka ei ollut sellaista ennen kuullut. Oliko tämä rosvon juonia.
Tikka tunsi adrenaliiniä hyökkäävän suoniinsa. Sydän löi kylkiluita vastaan. Mielessä kiersi tarinat idän mafiasta ja niiden häikälemättömyydestä. Tikka koitti katsoa sohvalle, mutta oli jo niin pimeää, että ei erottanut valvoikö Mörö. Hän kuiskasi hiljaa:
- Hei siellä on joku.
(jat)
- Kyllä se kuuntellee. Kerro sinä niitä urotekojasi ja naesjuttujasi. Eikö tuo ala naoru maestummaan?
- Vaen siellähän se ratsuväki saapuu,Pökiö sanoi kun katsahti tielle päin.
Tuvassa oli hiljaista. Matti oli mennyt Marttansa kanssa varmaan nokosille. Martta oli ehdotellut heti ruuanlaittoa, mutta poliisit olivat sanoneet juuri syöneensä.
Tikka tuli ensin sisälle. Hymyillen leveästi hän ärhenteli:
- On se kans yhtä saatanaa.Tiällä vaen istuskellaan ja puhutaan naesista. Orijat saa raataa kieli vyön alla.
- Oesitpa aekonasi terhakoitunut niin saattasit olla vaekka polliisipäällikkö. Vaen ei kun pinnaellaan ja töppäellään. Olettako saaneet edes ruokaa, kun noin äreänä ollaan?
- Käötiin me tuolla SEOlla jotakin napsimassa. Ei aevan näläkäkuolema uhkaa.
- Oekein hyvä. Sittenpä minä voinkin kertoa heti suunnitelmat. Onhan ne autossa ne aseet ja muu rekvisiitta?
- Kaikki on, pelikortteja myöten!
- Selvä! Kilikki hyppää rattiin ja ajelee kaopunkiin ja luovuttaa aineiston teknisen pojille. Lähtee aikasin aamulla taas tänne. Soitan päällikölle sovimme hänen kanssaan mitä pittää tuuva.
- Mikäpä se siinä. Minä lähen heti työntämään kaupunkiin. Vien tavarat heti asemalle. Se on moro!
- Entäpä me? Saako lähteä etsimään naisia? Seolla voisi tärpätä, Tikka innostui.
- Tikalla seon suvunjatkamisvietti aina vain tapissa. Eipä se onnistu! Tikka ja Mörö lähtevät heti postaamaan Rimpiläiseen. Koitatte mennä sallaa, ettei mahollinen tarkkailija huomaa. Asseet mukkaan ja siellä ei sitten nukuta. Muistaako Mörö?
- Katotaan ny!
- Saatana kun vituttaa tuommonen asenne. Sinä oot aevan väärällä alalla.
- Voephan tuo olla. Minusta tämmom meleko heleppo ja mukava homma.
- Puhu pukille, perkele! No alakakaa mennä. Sovitta mihin aikaan on vaihto Viskari ja Pökiö tulee aamuhukille. Toimikaa! Kumarainen karjaisi komentoäänellään.
***
Keväinen ilta oli jo hämärtynyt. Pilvetön taivas oli illan tullen vetäytynyt paksuun pilvivaippaan.Hienoa sadetta tihuutti ja kasteli ennestäänkin märkää maata.
Silloin tällöin tiellä kulki myöhäinen auto. Oliko oltu jossain kaljoilla, tai vastako sinne menossa.
Rimpiläisen talossa vallitsi täysi hiljaisuus. Niemen pihalta kuului jotain kolahduksia. Oliko isäntäväki ilta tarkilla.
Tikka istui pihalle antavan ikkunan ääressä. Mörö oli heittäytynyt revittyyn sohvaaan ja oli kai jo unessa.
Tikka oli pirteä kuin peipponen. Hän oli tottunut yöeläjä. Normaalistikin hän meni nukkumaan pikkutunneilla. Hiukan jänskätti tuleva yö. Toisaalta oli paremminkin odotettavissa, ettei tapahdu mitään.
Tikalla oli taskussa paahdettuja suolapähkinöitä. Ne maistu hyvältä ja pitivät virkeänä. Tikka vilkaisi rannettaan. Aikaa oli kulunut vasta vartti, mutta oli tuntunut tunnilta. Hän otti kapulan ja yritti pelata matopeliä. Se ei huvittanut. Hiljaa kiroten hän pani kapulan takaisin taskuun.
Mietteet kulkeusi naisiin ja vitutus iski heti päälle. Kuinka helvetin kauan se pomo aikoo jatkaa savottaa. No, kun on leikkiin alkanut!
Jälleen hän vilkaisi kelloa - yksitoista. Hän terästi kuuloaan. Kuuluiko navetalta jotain? Ääni oli outo.Tikka ei ollut sellaista ennen kuullut. Oliko tämä rosvon juonia.
Tikka tunsi adrenaliiniä hyökkäävän suoniinsa. Sydän löi kylkiluita vastaan. Mielessä kiersi tarinat idän mafiasta ja niiden häikälemättömyydestä. Tikka koitti katsoa sohvalle, mutta oli jo niin pimeää, että ei erottanut valvoikö Mörö. Hän kuiskasi hiljaa:
- Hei siellä on joku.
(jat)
Kommentit