OSA.23.
  - Mitäpä tässä . Tämän mukavempoo hommoo oukkaa. Jokopa se kavonnu lammas löyty?
  - Mahtaa olla jossahi muuvalla ku saonan takana. Se voe olla että vielä veri pierastaan ennenkun juttu on selevä.
  - Minneppä se toenen polliisi unehtu? Kahavillehan pittee tulla. Sitte jaksoo rynnistee, Salme sanoi.
  - Suatampa tuolle killaottee...Kumarainen painoi nappia.Hälytys ääni kuului Kumaraisen korvaan, mutta vastausta ei kuulunut, ennen kuin "Tavoittelemaanne hekilöön ei... - No jo on perkelettä! Eikae se nukkumaan ruvennut? Hakemaanko tuota piti... Kumarainen ähisi ja alkoi nousta tuolista.
  - Istu vaen. Minä käyn nuoremmakseni. Ei mene kauaa, Seppo oli valmiina.
  - Jos haluat ravata niin johan tuo minulle soppii. Minä alan soetella sinne asemalle, että laettaat apuvoemia.
 ***
  Seppo riensi pitkin askelin jälleen Rimpiläiseen. Jotenkin vihlaisi kun hän ohitti rankakasan. Homma ei edistynyt tänäkään päivänä lainkaan. Muijalla taas on sanomista.
  Täysi hiljaisuus vallitsi naapurin pihalla. Sisältäkään ei kuulunut ääniä. Ihmeissään Seppo meni sisälle ja suoraan makuukamariin. Ohimennen hän pani merkille, että tutut tuvan seiniä koristaneet taulut olivat poissa.
  Seppo oli ymmällään. Mihin helvettiin oli poliisikin kadonnut. Onneksi Kumaraisen numero oli kännykässä. Hän vetäisi kapulan esiin ja etsi numeron.
  Komisarion vastatessa hän sanoi:
  - Ei täällä näy miestä. Joka huoneesta olen katsonut. Mitäpä minä nyt...?
  - No mihin perkeleeseen se hävisi? Pökiö ei ole niitä miehiä jolla olisi tumput suorana. Se on jotakin keksinnä? Oletko käynnä navetassa.
  - En ole. Pitänee kahtua ulukorakennukset. Soettelen jos ei näö, Seppo sanoi. - Jokin itea sillä varmaankin on. Olisiko löytäny sen johtolangan joka vie Jyrkin luo. Kahotaan!
   Seppo lähti navettapolkua etenemään. Ympärilleen vilkuillen hän ohitti navetan päädyn ja säpsähti. Aivan lähellä nurkkaa seinän vieressä makasi poliisipukuinen mies hievahtamatta.
   Seppo tutki tarkasti maiseman joka puolelle. Pienintäkään liikahdusta ei näkynyt missään. Hän kumartui Pökiön puoleen ja kokeili ensin kaulalta pulssia. Se oli onneksi vahva.
(jat)