OSA. 77.
 - Voe sen tunarit. Joka paekkaan sitä pitäs ite ennättee. Ee oekeen voe pittee totena, että laoma polliisia niin yksi mualaesäijä, ikämies piäsee livohkaan. Hävetä saesitta... Mihinkä päen tuo mennä livahti?
 -Eipään tuo suunnitelemistaan jutellu vuan ommaan talloon se palasti. Olj jo niin hämärätä, ettei oekein nähnä mänkö tuppaan vaeko ulukorakennukseen.
 - Jumaliste perräänhän sen oesi pitännä männä ja vaohilla.
 - Eipä tuota ihtijjään tapattammaan yhen hullun taotta kehtoo. Sittei tiijä mitä oesi pimijässä keksinnä.
 - Silläkö on käsrauvolla käet seläntakana?
 - Kah, niihän nuo olj, vuan tiijäppä näestä mennä sanomaan mitä keksiit. Suattaap smirkkelillä ajjoo rauvat hajalle. Niillon mualaesisännillä keinot ja kotkotuksettii.
 - Perkele! Tässä suur mieslaoma ruatanna koko päevän yhen hullun taotta. Onko tässä ennee mittee järkee? Ja kun kiinni suap, viin irti laskoot. Jumaliste, nyt kyllä suomeksi sanottunna vituttoo...
 - Oespaan tiällä ollunna rohevija voemmija. Oes piästännä tiukan voeman jylleemään, Kilikki uskalsi huomauttaa. - Heleppoo seon lehtereiltä huuvella. Menneepä vuan ite tuonne kenttähommiin. Luoti viuhhuu kahtapuolta. Ei seo niin yksinkertasta kuin joku tuntuu uattelevan.
 - Ei se aenakkaa oesi karkuun piässy, jos se oes näessä näppeissä ollunna, Kumarainen sanoi kireästi... vuan jossae pallaa.
 - Pistikö se emäntä muurpaan alle tulen kun tuntuu savun hajjuu, Tikka sanoi tähyillen navetan piippua.
 - Suattoopa se tulla kauempooki. Ohan tuo jo niin hämärree ettei niä, Viirto sanoi ja nuuski ilmaa. Joo, kyllä se savun hajua on. Vuan mikä se tuolla Luaksolla päen loehuvvaa. Onko se isäntä lähtennä rattorilla liikenteeseen, Kilikki sanoi ja asteli solalle. - Ei suatana. Se hullu on tuikanna navettasa tulleen. Tuljmerenä koko rustinki. Nyt äkkijä hällyytys.
 Kumarainen tempaisi kapulan taskusta ja paenoe 112. Saatuaan yhteyden hän selosti tilanteen ja apua luvattiin heti.
(jat.)