OSA.58.
 - Kah, näenköpä tuo liennöö? Suakel kun värijötellään sementtiseinän suojassa. Pittäeskö se tuo Jyrki piästee irti? Se kun uhosi ettei siinä pyssylöetä tarvii kun hän muka Jaskan suap syömmään käjestä, Salme sanoi.
 - Sitä tuhumuutta ei pie mennä tekemmään. Suap vielä alakoo haotajaessii suunnittelleen.
 - Vuan pitäshän sitä jottae. Tuntitolokulla viimmesestä laokaoksesta. Ja urhijat polliisit vaen uhuvvaa. Voe jumallaota, Salme sanoi ja nappasi navetan oven kiini.
 - Pökiö! Oeskoon siellä viskattavvoo vielä. Kokkeillaan alakaako kivvääri tuas laolloo.
 - Ohan siinä pikkupissa muitahi kapselleita. Miepä viännällän irti.
  Pökiö tarrasi Tasunin pölykapselliin ja kitraotti irti.
 - Mitteepä se isopomo sannoo jos heitällän?
 - Niimpähän tuo piätettiin kokkeilla. Anna laotasen lentee.
   - Pirsana! Eee kuulunna mittee! Onkoon tuo sammunna. Männöökö se isopomo koettoon uottaako se elävee mualia?
 - Nyt eijoo leikinlaskun aeka. Suunnitellaampa sillä pohojalla, että sankar on sammahtanna. Pitteepä soettoo Viirron pojalle, jos tuo se vastaa, Kumarainen sanoi ja otti kapulan taskusta.
 - Tiällä ollaan! Milleppähän sitä alettaan?
 - Onko siellä suatu mittee aekaan?
 - Voe veikkosta. Palijohhii... Tikka munasillaan tuossa vuottelee housun kuivuuta.
 - Mänkö huonot housuun? Taes ollahhii kuuma paekka?
 - Ja paskat! Paska monttuun se sukelti, piti pyykkihommia tehä.
 - Voe jumaliste. Joka paekkaan sitä pitäs ite keretä. Onko siellä niitä Kilikkii ja Mörröö näkynnä?
 - Ka eipä tieällä kun tuo Tikanpoeka ja puolensattoo vaenajjoo.
 - Mitä? Ee kai siellä ou niin palijo vihollissikkaa. Vaen outtako työ hyökännä nuapurkyllään?
 - Nää vaenajat onnii karvapiällissii. Tuo pyssysankar on piästäny ne aotuvaammille laetumille koko karjan.
(jat.)