OSA.51.
Ylikonstaapeli Kumarainen oli suorastaan neuvoton. Tilanne oli aivan uusi. Maalaiskunnan poliisina hän oli tottunut selvittämään lähinnä perheriitoja. Niissäkään ei ollut tähän mennessä koskaan ollut ampuma-aseita.
 - Konstaapeli Pökiö! Käökeepä kurkkaamassa tuosta navetan nurkalta josko sitä ihme sankarrii näkkyy siellä nuapurtalon pihamualla.
 - Vuan jospa tuo antoo napin keskelle ohtoo?
 - No siitäpähän tuon sitte näkköö onko se valamiuvessa... Tottapuhhuin voet kurkistoo aevan muan rajasta. Suahaan seleville tilanne.
 - Kah, ohan nuita muitahhii...
 - Seon jokkaesella tehtäväsä. Pökijö vaen käö kurkkimassa. Kohta se takatuli on valamiina, niin suatettaan alakaa savustaa äijee kolostaan.
 - Pitännee sitte männä, vaekka voep siinä männä henk halavalla.
 - Konstaapelit Kilikki ja Mörö valamistaotuu ...Kovat piippuun ja valamiina ampummaan. Aluksi ammuttaan vaen taevaeta, ettei omat miehet ou tulilinijalla. Pijetään vuan sen äijän huomio tännepäen. Ja sitte muistaatta ettettä ammu toesijanna siinä innoessanna, sanoi Kumarainen ja alkoi kopeloida käsiasetta esille.
***
  Konstaapeli Pökiö hiipi navetan seinustaa kuin suurenkin luottamustehtävän saaneena. Lähestyessään navetan nurkkaa, hän painautui litteäksi kiviseinää vasten. Betonin viileys tuntui virkapuvun lävitse, mutta jännitys sai silti hien nousemaan Pökiön otsalle.
 Saavutettuaan nurkan Pökiö laskeutui nelinkontin ja otti maasta kepakon. Hän asetti koppalakinsa kepin nenään ja työnsi sitten lakin nurkan ohi.
  - Hieno homma Pökiö. Tuopa ei tullunna mieleen. Heilutappa hattuu niin huomattaan onko siellä mies vielä tähtäemen takana. Työntäkkee viel... Kumuraisen sanat katkesi kiväärin laukaukseen ja Pökiön hattu lensi kepin nenästä, luodin lävistäessä hatun, jatkaen matkaansa asuinrakennuksen eteisenseinään.
 - Perkele! Mitä minä sanoin? Ei esimiestä parane aina totella.
 - Täätyy myöntee Pökiö osotti oekeenni hyvvää polliisimies taetoo ja ejistyksellistä ajattelua. Pökijölle siitä pittee hommata kunniamaeninta ja vaekka oman hengesä pelastusmitalli, Kumarainen sanoi.
(jat.)