Ohitan vöyreen näkösiä pytinkejä. Toesilla on kartanoella kiiltävee raktorii ja kallita Mersuja, vuan suapastelen etteenpäen kun on tietty piämiärä.
Suavun jykkeen olosen mualaestalon kohalle. Tuntomerkittii passoo jetsulleen, että ei muuta ko pihhaan vuan. Kovinhan tuo tahtoo hilijaselta vaekuttoo koko talon meininki. Kuitennii navetasta kuuluu elukkaen iäntellyy.
Sottailen siinä , uskaltaakko mennä sisälle. Ovi aenaki on aaki. Vuan sepä ei pelova joka pelekää. Ileman tuskoo astellan ne muutamat askelmat ja ounkii suuren pirtin ovpieles.
Siinä kahtelen ympärillein ja kuulen sitte päettäen ovvee kohen olevasta sängystä surinoo. Varovasti hiippaelen lähemmäs sänkyy. Siite alakaa kuulummaan voehketta ja näkyviin tulloo naesen polovet.

 

 Voe mahoton ! Huomaan että oun tullunna katetun pöyvän iäreen. Sivallan nopijaan kutteet poekkee ja hyppään sen enempee aekaelematta sänkyyn.
Ka naenenhan onnii het juonessa mukana. Siinä pöyvässä sitä herkkuu riittiki napsii kyllälle asti. Johan tuo olj meleko tuurit käönneet. Vaalijatukkanen blondi olikii minun maun mukkaan.
Naenen esittelj sitte jäläkeenpäenj ittesä talon emännäksi, joka yksin yrittee pittee talloo pystyssä.
Minä kyselemmään, jos vaekka saes pestin talaven ajaks. Tuo ryöttä sannoo jotta kovimpa tuntu passelit osat toesiisa, että jospa aletaanni yhessä talloo assuun.
Ottoo sittä sen surisijan kopraasa ja isköö sen säpäleiksi sängyn piätyyn. Sitte sannoo:
- Nyt siirryttiinni luomuun Mutjukkaniemessä.
No nyt tiällä oun ison talon isäntänä. Heta pittee ohojat lujilla, ettei vaen vieraat naeset piäse Reissumiehelle silimee iskemmään. Tas käyvvä niinko sille Rosvo-Roopell`? Vaekka enhän mie sitä tunnusta. Kyllä vaen siinä tässäe on puolesa, jos on reissuhommissae.
Kaeholla muistelennii menneitä päevii!
LOPPU-