Astallin siitä sinne liiterriin päen. Silimä tottu yhä paremmin pimijään ja alloen erottee yksityiskohtii. Nähin sahapukit jos halakopinonnii. Metrinhalakua oli siinä pitkä pino. Puupäenen pokasaha olj siinä sahapukin sarviin ripustettuna. Ja mikä parasta kuuhi alako vorniutuva piliven takkoo näkyville.
Mikäpä se siinä! Otan pinosta halon ja uattelen jotta kahesta kohtoo se pitännöö suihkaottee poekki. Halako on semmonen keskeltä halakastu, kohtuullisen kokonen koevuhalako.
Minä kun noessa työhommissa oun niitä etukeolan miehii, niin innolla alan lykkii sahhoo iestakasi.
Tylysähän se saha onj. Vuan ei se mittää ,vaen kun se vielä lempo alakoo ahistaan! Pimmeyven ruhtinnaan nimmeehän siinä jo minun pittee huutoo. Tulloo mieleen että taespa jiähä yöpaekka suamatta.
Suan sahan jollahhii konstilla irti. Mutjaotan sen ison halon takasi pinnoon ja valihen pinosta puoltahhii pienemmän mäntysen kalikan. Nyt saha paenuu kohtuullista vaohtii ja kalikka katkijjaa . Puoltaahan se saha meinovvaa, vuan kuitennii er puolelta puuta kuitennii poes tulloo.
Näen kun pääsin työn makkuun , niin siinä unuhottu kurniva maha ja ahaneet isännät. Kuu paestaa niin hävyttömän kaaniisti ja olj aevan tyyni. Mikäs tässä!!
Sahhaelen siinä kotvan aekoo. Vaehan sahan kirveeseen ja ruimin pölökkyä halaki , näläkäsen innolla.
Oun suanna melekeen kaekki pölökyt sipullettoo, kun isäntä sieltä suapuu, avopäenj ja uamutossut jalakoessa, seisahtuu siihen ,käjet housuntaskussa kahtoon . Vihellellä tohhaottellee, vissiin Eldankajärven jäätä. Kohta tuo kuitennii sannoo:
- Noo, mitenkäs se puusouvvi ejistyy? Kaho, kaho, aevanhan se sälli onj suanna näkyvväähi aekaan. Eiköpähän tuota jo passoo lähtee kahtoon jos se emannuus jotahi? .....Halo ny ne viimmeset pölökyt,kovin näöttää tuo homma käättävän.. Oukko ennennii lapupuita ropottanna?
.- Kylläpä sitä tässä Reissumiehen ammatissa suap olla rekenä jos kelekkana. Eikähän se ees siihen pysähy. Itekussahi ammatissa onj ne molemmat puolet, sanon moksaottaen viimmesen pöllin halaki.