OSA 1,
Pienen maalaistalon poikamiesisäntä heräili syksyiseen sunnuntaiaamuun, mieli ankeana. Tuntui niin vastenmieliseltä lähteä näin aikaisin sinne tissinkoitolle. Ehkä turhautumiseen vaikutti ne muutamat lonkerotölkit jotka töllön ääressä illalla oli tullut tyhjennettyä. Naapurin Jyrki oli tosin luvannut saapua kaveriksi iltaa istumaan, mutta naiset olivat varmaan tuntuneet Jyrkistä paremmilta vaihtoehdoilta
  - Jokohan se äitimummo on heräillyt?
 - Seppo, etkös sinä ala mennä lypsylle. Lehmät vaatii täsmällisyyttä. Sillälailla aloit ryyppäämään. En olisi toivonut että pojasta tulee isänsä kaltainen retku.
 - Älähän nyt äiti. Enhän ollut humalassa. Saunajuomaksi pari otin. Se aikusessa miehessä tunnu missään.
 - Niinhän sinä sanot. Kaikilla se juopottelu alkaa ensimmäisestä ryypystä!
  Seppo ei jaksanut alkaa sitä samaa eipäs-juupas keskustelua joka käytiin lähes joka pyhäaamu.
 Seppo kaapaisi komerosta puseron niskaansa ja suunnisti navettaan.
***
Seppo lontusti pihan yli navettaan pää hiukan painuksissa ajatellen, että tätäkö tämä elämä tulee olemaan aina ja ikuisesti. Aamu kuudelta navettaan ja sama ilta neljältä. Äitimuorin pajatusta joka pyhäaamu lauantai-illan muutamasta paukusta tai kaljapullosta.
***
Seppo aukaisi navetan oven ja vastaan tulvahti lämmin paskan ja virtasen sekainen haju. Valot sytytettyään alkoivat lehmätkin nousta jaloilleen ja kolistella sarvillaan parsirakenteita.
***
-Tullaan, tullaan, mutisi Seppo enemmän itsekseen kuin lehmille ja sieppasi harjan pöydän päästä alkaen putsata ruokintapöytää
- Mitä se Mansikki on taas meuhkannut? Ritilä täynnään rehua. Millä ihmeenkonstilla sinut saisi ruotuun. Ja jukoliste Bella! Ala nousta justiisa, Seppo oli oppinut puhumaan lehmilleen, paremman juttukumppanin puutteessa.
 Ritilät puhtaaksi ja rehua eteen. Kaikki kävi rutiinilla. Lypsimet kasaan ja lypsylle.
 Siinä utareita pyyhkiessään Sepolla putkahti mieleen toisenlaiset tissit.
 Naapurin Salme, rakastettu jo rippikouluajoilta, oli varttunut samoissa oloissa kuin Seppokin.
(jat.)