OSA.3.
  - No mikä tuli se nyt on persees alla kun tuommosella votakalla pittee pihhaan hyökätä. Vai pillun puuteko iski kesken pyhäpäivän. Heh heh hee...
 Ukko nauroi niinkuin olisi paremmankin jutun hölöyttänyt kuuluville. Turakaisen Matti oli kuulu vähän ronskinlaisista leukaperistään eikä ollut turhan kaino missä ja millä hetkellä niitä tuli käyttäneeksi.
  -Päivee... Minä tuota vaan... Seppo ei oikein tiennyt mitä olisi sanonut
- Joojo, kyllän minä tiijän sinun asijan, Vain ei se Salme taija olla sisällä. Navetassa taitaa vielä olla.
- Eikä kun, tuota... Oikijastaan minä ounnii äitimuorin asijalla. Se käski kysyä teijän emännältä jottae resettiä.
- Voe veikkonen meijän Martta ei semmosistä ennään älyvä enempää kun sika hopijalusikasta. Vain kysäseppä Salmelta sehän se hästää semmosten kanssa.
- No, minä taijan käyvvä siellä navetassa...
- Elä nyt hullujas puhu. Puhas pusero näyttee olevan piällä. Lehemänpaskanhajuhan se tarttuu. Lähe pirttiin niin poristaan.
- Jospa se Salme ei koko päivee? Äkkiä lupasin pistäätyy...
- Etkai sinä ny äitis napanuorassa oo. Nelikymppinen mies.
 Seppo punastui, eikä osannut sanoa mitään. Seurasi kuitenkin ukon perässä sisälle
-Martta hoe, paappas pannu tulelle niin juuvvaan kahveet, suatiin päiväkahavi seurookin, huikkaili Matti jo ennenkuin oveakaan sai kunnolla auki. Sitten suunnisti suoraan keskellä tuvan lattiaa olevaan kiikkustuoliin ja rojautti koko satakiloisen ruhonsa siihen niin että perässä seurannut Seppo jo pelkäsi koko komeuden leviävän siihen paikkaan. Mutta lujaa laatua oli kylän vanha puuseppä aikoinaan osannut tehdä, ei edes narahtanut koko tuoli.
  - No kukas se nyt meille...kah, Seppohan se siinä. Istuhan poikkeen, minä sitä kahvija laitan. Martta alkoi keittiön puolella touhuta pannunsa kanssa ja huuteli sieltä käsin Sepolle:
  - No mitenkäs se sinun äitis jakseloo? Vieläkö se issias kovinnii vaivovaa-
(jat)