-SINÄ TIETÄJÄ TOTINEN,
laulajana vertaa vailla. 
Viisas taitaja tarujen,
 laatu loitsun laatijana,
nero taikojen tekijä.
Kiitokseni ratsustani,
kovin on hepo korea.
Raisunlainen luoteeltansa,
mulle kuitenkin sopiva.
Vanhan ratsun laitumella
annan palkaksi sinulle.

 

-Älä moisia murehdi
huolta kanna huomisesta,
kaikki hommat hansikkaassa
seikat selvillä vesillä-

 

- Mutta vielä toinen toive,
pyyntö suuri niin pätevä.
Tohtisinko toivoskella,
pyytää duunia rajua?
Yksin seilaan sinne tänne,
yksin reissuja remuan.
Kaipaisinkin kumppania,
jutun kertojaa kerallein,
nuotiolle nukkumahan,
ilman halki lentämähän,
kalaan kanssani kesällä,
riistan pyyntiin pakkasella.

 

Mietti Väinö vastausta,
kohta virkahti jurosti:

 

Enpä tiedä kamraateista,
tovereista, kumppaneista,
niistä harmia kovasti,
vaikeutta valtavasti.
Yksi puukottaa selästä,
toinen heittää seurastansa,
kolmas juoruaa sinusta,
neljäs muuten mahtaileepi.

 

- Mutta naisenpa haluan,
kauniin, sorjan, toisenlaisen.
Joka laulelee levolle,
herättelee aamusella.
Illoin vierelleen nukahdan,
joka hetki häntä hellin.
Kaunis voikin nainen olla,
myöskin sorja, varreltansa.
Luonne hempeä, sopuisa
ilman kiukun suikaletta.
(jatkuu)