Nyt sitte noustiinnii maasturiaoton kajjuuttaan ja alettiin männä semmosta mehtätietä suopellolle. Minä siinä ihimettelleen mielessäni , että taetaahi tulla pitkä rupiama, jos sinne yksin pittee jiähä.
Suavutaan sinne työmualle. Perkuleen suuri kaevinkone seisuva nököttee siinä kanavan iärellä.
- Siinä se onnii poijalle lapijo. Miltäpä tuntuu riitteekö uskallus käyä puikkoehin. Se rengin retale olj männy ja tuupertunna tuolta hytistä alas ja käs poekki. Siinä syksy kerkivää enneko on työkunnossa. No mitenkä on, rupejaako työ maestuun?
Minä ku oun semmonen poeka , että mulle eijoo mikkää vierasta. Sannoenkin sille ukolle:
- Vaen mikä jottei, minähän sittoon vanaha kaevurimies , vuan lähin mualimmaa kierteen , kun omankylän tyttäret ei antanneet. Vaen nyt onkii sitte leivässä pysyny, tiällä mualimalla. Ja sitähi oon suanunna haetolle asti, jota ne tyttäret nuukaelj. Sano vuan minkäverran kaevetaan , niin jäläkiä syntyy.
Voe kehvelj kun se tuntukkii mukavalt ku piäsin pitkästäaekoo puikkoihin. Kone pyöri ku väkkärä ja kaoha kahamasi kuin nuorella miehellä, syvältä ja nopijaan.Täötyy tietysti muistuttaa , jotta nuorihan sitä minnäe oun ja nopia.
Isäntä siinä vähä aekoo kahtelloo , mitenkä se homma mutjahtelloo.Käöp sitte sannoossa ,että tulloop iltasella hakkoon syömeen ja saonommaan ja nukkuvakki suap jos nukuttee.Kuhan muistee uamusella noosta jalakeille oekijjaan aekoon..
Mie vakkuutan , että sehän kyllä mulle passaa, jos se isännälle soveltunäen sinne jäen kaohomaan kanavee . Mikäs siinä tuttuahan tuo mulle olj Vaehteeks homma tuntuhhii mahottoman mukavalle .