Vaka vanha Aika poika,
lauloi niitä,lauloi näitä,
lauloi lauluja lamasta,
luritteli lypsäjille,
kertoi kauniisti kesästä,
tarinoitsi talven säästä .
-
Vaka vanha Aika poika,
runon rustasi rutosti,
pakinaa niin perkeleesti,
ihan itsensä iloksi,
kaiken kansan kiusallakin.
Piruillen joskus peräti,
huumorilla höystätellen.
-
Tuli Lieto lappalainen,
poron kellesten purija,
väärä leuka vätkyttäjä.
Mies on mieleltä mahoton,
aatokselta uskomaton.
Vaikka lie pirun penikka?
Liekö saatanan sukua?
-
Eipä Lieto mielistellyt,
eipä anteeksi anonut.
Sanat saatti suomalaiset,
kaartamatta,kysymättä
aivan aidosti alati,
luontevasti lausueli.
-
Salaisen jutun sanaili,
sanan riettaan riimitteli.
Pitäneet ei ne typerät,
sallineet ei saamattomat.
Sivistyneet ei tykänny ,
tekosievät tahtonunna.
-
Jopa nappulat natisi,
eräs etsi entteriä.
Sitä paineli pirusti.
Ovat halvat hullun riemut.
Vaka vanha Aika poika,
lähtee miekan mittelöhön,
sanan säilällä sotahan,
kahakkahan kanssa Liedon.
Runon rustaukseen rutosti,
laulukilpaan kirpeästi.
-
Nytpä nähdään se nätisti,
salat saadaan lausutuksi.
Kumpi lauluilta parempi,
jutuiltansa juohevampi