Menin etsimään niitylle kukkia,
näin horsmia, apiloita
Niittyleinikkien joukossa
oli päivänkakkaroita.
Kukat huumasi minua tuoksullaan,
ja kutsuivat minua luokseen vaan.

Minä katsoin kauan ja ihailin.
minkä niistä mä raaskisin taittaa
Tuonne tupani pienelle pöydälle,
vanhaan hopeamaljaan laittaa.
Mutta pelkäsin, jos kukka lakastuu.
maljakossa yksinään surkastuu.

Siinä kumarruin kukkia haistelin
oli syömmeni hellyyttä täynnä.
Ruiskukkaa katselin hellien,
näin taivaansineä siinä.
Ei varmaan se sopisi maljakkoon,
eikä mikään muukaan, siitä varma oon.

Minä lähdin niityltä mietteissäin,
päätin että en kukkia taita.
Enkä maljakkoon enää milloinkaan,
noita villejä kukkia laita.
Ne vapaina aikansa kukkikoot,
ja niittyjä kesäisin hallitkoot.#