...etteen päen vaekka onnii umpihanki ja lyhyvet jallaat. Karhu tulossa vastaan ja rakkikoerat haokkuu kantapäellä.  Kessäenen ukkoskuuro rätkii räntää vasten naamarija, vaen tässon semmonen poeka jota ei pelekää kukkaa. (Suurimmat pelonaiheet on omassa hummeetissa.)

No, paetti pienet lapset. Ruma ja karvanen äijä. Siinäon tolokun miehelläki  vahtiminen kantapäessään, ettei pakkoon ryntää. Vaen paras seon laskija, jos ossaa, aenaki kymmeneen, ettei tee hätiköetyjä ratkaesuja, joeta jäläkeenpäen pittää katuven itkijä vollottaa. Sev varijolla ettiä korijaus-sarijoja ja muuta rekvisiittaa. Arvaamalla tietää miten siinäki käö.

Paras on raaka peli. Elämän ärijänteessä pittää vastaanottaa kaekki mitä se tarijuvaa. On naotittava joskus katkeraaki evästä. Herkkuhetkijähän ei tavan pirulle oo tarijollakkaa. Sitä joka hetki täöttää annettua urakkaa.Kuka huonommin ja kuka kehuttavammin. Tuomarit vettää kottiin päen, eikä lapsilla oo kenkijä.

Sitkijä sissi kuitennii tarpoo etteen päen piittaamatta matkan ankaruuvesta. Ei pijä sortuva topinkkiin tae muuhun vilunkiluontoseen, sillä jo ennakkoon on tievossa, että siitäki maksut maksat sinä ite. Voepa olla että pannaan kilipaelukieltoon. Häkki heilahtaa herkästi ja sillon on pelipelattu pitemmäksi aekaa.

Raohallisella tavalla etteenpäen könyten ne asijat kuitenkin lutviutuu, jos ei hyvin niin aenaki huonosti. Siinäpä seon vallassaan. Piruko näetä kummemmaksi saa? Tuskin!-O- 4.7.2014