...aamu kaeken muuttaa voe, vai voeko! Suaphan tuota kyssyy jos vastatahhiim vuan eipä ne vastaokset aena osu oekijjaan. Jos ei vasempaankaan. Voe mennä hutiksi eli suutariksi koko yritys.

Tae eihän sen tarvihe olla yritys. Voehan se olla muunniilaenen homma. Mikäpä piru nämä tiennee. Vae kun se yrittäminen on nykysin kaeken ratkaseva hommeli. Että yrittä pittää meni sytteen tae savveen.

Niinkun varsinnii tämä kirijotushomma. Siinä pittää olla pitkäjänteisyyttä ja luijaa tahtua. Jos vaen lepsuilee niin se jää yritykseksi. Tosinhan ne sannoo että yrittänyttä ei laiteta. Mihin saakelliin  pitäsi lähettää ja minkä tautta. Parempi silti on ottaa homma tosissaan, kuin alakaa yrittelleen. J

Tosin joku hoopo voe tulla postimerkkijä liimaeleen persiiisseen ja lähettää vaekka sinne Huitsin Nevadaan. Siellä tuskin kunnijan kukko laulaa. Toesaalta suattassii sitä kuunnella ilolintujakkii. Mikäs sen kaoniimpaa. Ole valmis! Totta helevetissä.

En ennää muista mitä aijjoen selevittää. Tojennnäköseti ei ollu selevittämättömijä ristiriitoja. Tae jos oli niin ne oli vankasti piilossa. Ison nokan suojassa, niin ku äetmuori ennen sano. Sillä muorilla se oli sanansutkaos joka tilanteeseen.

Joo, ei kae siinä kun kynttä vaen kettoon ja alakaa naottija näestä elonpäevisti minkä kolotuksilta kykenee. Huomenna palataan jos muistetaan osote. Tännän pittää taas töllöttää. Eilenki oli tosi naotittavvaa kisailua ja tyttäret oliki tosi ilosia saamastaan hopijasta. Seon pirun hyvin, eikä se kirkkainkaan ollut kaukana. Naatitaan! -O-16.2.2014