Nyt pettyneenä Reino istuu pajan laverille,
ei ymmärrä hän laesinkaa: -Lempoko tuli sille,
on kaekki käöty läpitte aenaki tuha kertaa,
ei ole tälle mopolleni maalimassa vertaa.

Polovillesa  laskeotuu, rukkoelee enkeleitä,
varmuuven vuoksi yrittää, tiijä ei onko heitä,
vaen ei se pillaa asijaa jos varmistellee hiukan,
helvetinenkelithän antaneet on turvantunnun tiukan.

Kuin jostaen läpi avaruuven kuuluu kuiskaten:
- Jospa tutkisit sä tankkija ny aevan pikkusen,
ei aevan jalakahijellä voe ilimaan piuhahtaa,
eikä iliman pensaa piliven päälle viuhahtaa..

Reinohan pensatakinkorkin nopeasti aokasee,
kurkistaa sinne silimävyksen sitte laokasee:
- Ei ihime jos ei lähe käöntiin tämä laesinkaan,
mitenhän oekein unohin tankata ollenkaan.

Niin Reino sieppaa kanisterin pikku kätöseen,
ei kiinnittäny huomijoo asijaan vähäpätöseen,
on kanisterin kylessä pääkallonkuvija
se enkeleille tuotti meleko lailla huvija.

Myrkkykanisterin Reino sitten kallistaa,
ja viherijjää aenetta tankkiin juoksuttaa,
ja aevan piripinnalla on tankki täösi jo,
ja ulukosalla kumottaa elokuun kuutamo.