Roina-Reino keksintönsä pihalle jo lykkää,
jännitys on korkijalla, syvän tiuhaan sykkää,
vielä siinä kiillottelee siipiä ja perrää,
sitten kaekki kalut talteen pihaltasa kerrää.

Putsari-Paola huomaa homman, paekalle jo ryntää!
- Meinaatko tuolla värkilläsi pihamaatkin kyntää?
Se ei kyllä onnistu saatki matkoehisi mennä,
tuommonen härrävärkkihän, takkuulla ei lennä.

Reino kahtoo Paolinnaa ja laosuu vakavasti:
- Olethan sentään tukenut aina mua tähän asti,
riittisellä hetkeeläkö meinaat antaa hatkat,
kun ajattelin, yhessä me tehhtäs neitsytmatkat.

Kiukkuansa puhisten poes Paoliina siitä lähtee,
Roena-Reino hymmyilee ja kahtoopi kohen tähtee,
aevan kohta tsiikata voen meleko korkijalta,
muutenkin ny olo tuntuu hyvinnki mahtavalta.

Reino pukkee lentoasun, kypärän päähän laettaa,
housut tosin pienet on, vaen mitäpä se haettaa,
ilimankitka kuumentaapi varmaan säärtä, nilikkaa,
ja takin alta paijanhelema mukavasti vilikkaa.

Reino istuu satulaan ja potkii mopon elloon,
vielä ennen lähtyvä, mies vilikaseepi kelloon.
ja kohta Reino mopon seläs kiitää pihamaata,
vaohti lienee tapissa, sen teille voisin taata.

(Jatkuuhan se? Jos muistaa)