Kuihtuivat kukkaset, syksy jo saapui,
linnut on etelään menneet,
lämpö on poissa ja vihainen viima,
säälittä puraisee kasvojain.
Taivas untuvalumia heittää,
ei kesähaaveeni itäneet,
lumi allensa unelmat peittää,
ei tuntojain kysyneet.

Raskalla kädellä luonto taas kerran,
tuhoaa kasvun ja loiston,
säästää kesästä hiukkasen verran,
takaa kauneuden toiston.
Pienet siemenet, maahan pudonneet,
tuulenkin mukana menneet,
lämmin kevätsää, jälleen herättää,
väriloistoa antaneet.