Vanhus hyljätty harmaapäinen,
syrjäänjätetty yksinäinen.
Muistelee mielin katkerin ,
eloaan silmin itkuisin.
-
Vähän hälle kohtalo suonut,
murhetta vain elämä tuonut.
Leivänpalan kuivan järsinyt,
kivut ja tuskat kärsinyt.
-
Ponnistellut uhkia vastaan,
tyhjin käsin ainoastaan
Räntäsateessa tarponut,
tuulet myrskyisät tuntenut.
-
Mikä merkitys lie ollut tällä,
tällä kurjalla elämällä.
-Vaikka parhaani kyllä koitin,
hätäisesti itseni voitin.
-
Nyt on päämäärä saavutettu,
tyhjänä ovat pusero, reppu.
Hiljaa silmänsä ummistaa,
uneen ikuiseen uinahtaa.