RAIKULIPOIKA

Minäpä se lauluja laulelen

ja ralleja rallattelen

välillä virsiä veisailen

väliin viisuja viheltelen


Suruja en jouda suremaan

enkä itkulle anna aikaa

vaan niin minä nauran ja iloitsen

että metsät ja kalliot kaikaa.


Eikä mun tarvitse köyhyyttä surra

sillä köyhä en ole koskaan

mulla on valta ja vapaus

niitä vaihda en tavaraan,roskaan


Tytöt minun jälkeeni itkevät

kun en niille kihloja osta

sen minä kuitenkin sanon teille

kahleet ne ei kiinnosta


Ei minun eloni vainioilla

vierailla voi halla

kun on sydämeni piilossa

tuolla syvällä paidan alla.


Eteenpäin vain minä taivallan

kohti elämän syksyn ruskaa

en minä kellekkään kerro sitä

jos syömein tuntee tuskaa.


Kylläpä helppo on lähteä

kun ei raha eikä manttaalit paina

palautan vaan tämän elämäni.

joka on ollut mulle vain laina.