VARPUNEN.
Minä kattelen varpusta kartanolla,
niin kylymä sen on siellä olla.
On höyhenet pörrollään toki sen,
sitteki se näöttää olevan villuinen.
-
Lumi peittäny on sen ruokapöytää,
vaen pienen murusen jostaki löytää.
Pakkanen yhä kiristää otettaan,
varpunen kuitenki tirskuttaa vaan.
-
Luonnon armoella on tuo linturukka,
jos pakkanen jatkuu sen perrii hukka.
Ei oo sillä aettaa,ei siilossa vilijaa,
vaen tyytyy kohtaloosa aevan hilijaa.
-
Kun aorinko kinokset sulattaa,
jo varpunen taasen ruokaa saa.
Se riemuaan jälleen tirskuttaa,
on pöyvvässä palijo murkinaa.
Kommentit