USKOLLINEN YSTÄVÄ

Mies kävelee tietä,ja muassaan,
häntä parhain ystävä seuraa
Välillä hän kääntyypi katsomaan,
jäljessänsä tulevaa koiraa.
Toisinaa koiraa kuonosta rapsuttaa,
vastalahjaksi töytäisyn siltä saa.
-
Mies on jo vanha ja kumarainen,
hiljaista myös hänen käyntinsä on.
koiransa on iso berhantilainen,
parivaljakko ovat verraton.
Miestä ei koira jättäisi milloinkaan ,
hetkeksikään yksinään olemaan.
-
Sattuu sitten syksyllä liukkaalla,
että mies tuo kompastuu,
Jäätiköllä aivan kirkkaalla,
hän maahan tuupertuu.
Tajutonna hän nyt maassa on
on koira aluksi neuvoton.
-
Sitten koira kuitenkin tajuaa,
nyt on isännän huonosti käynyt.
nuolemallakin koettaa virvoittaa,
mutta äkkiä huomaa sen nyt,
tähän apua pian on saatava
muuten isäntä kohta on vainaja.
-
Koira äkkiä kylästä apua tuo ,
jotka miehelle avun antaa
Tapaus heidän välilleen siteen luo,
jonka mies kyllä aina muistaa.
Hyvä ystävä on kullanarvoinen,
olkoon se sitten koira tai ihminen.