SUOJELUSENKELI.

Polku liukas mutkallinen,

kovin kuoppainen, kivinen.

Kiemurrellen metsän halki

johti pienelle joelle.

Yli virran vanha silta,

huteraksi jo lahonnut.

-

Lapsi pienoinen vaelsi,

yksin metsätietä pitkin.

Lapsi orpo ja osaton

oli matkaa taittamassa.

Luokse mummonsa halusi,

turvaa etsi hyljättynä.

-

Tuli sillalle poloinen,

kauhistuen katsoi aivan,

tuota siltaa vaarallista,

surmanloukkua peläten.

-Miten virran nyt ylitän,

joen suuren poikki pääsen?

Liukkaat palkit on pahimmat,

aukot suuret kammottavat.

-

Tyttö empien kokeili

jalallansa porraspuuta.

Oli liukas ja lahonnut,

petti palkki kengän alla.

-

Kuului siipien suhina,

kätehensä turva tarttui.

Suojelusenkeli ehätti,

varjelemaan taivallusta.

Suojaan eksyvän talutti,

saattoi virran tuolle puolen.

Käsikkäin yli menivät

enkeli ja lapsukainen.

Pääsi tyttönen perille,

vaaroilta näin varjeltuna.