KUUSI &PIHLAJA.
Kasvoi rannalla kuusi ja pihlaja,
vesirajassa, lähekkäin toisiaan
Kuusi pihlajaan kerran rakastuu,
pihlajan näkee ainoastaan.
Vaikka rannalla muitakin puita on,
mutta rakkaus aina on ehdoton.
-
Kuusi tuuheita oksiaan ojentaen,
suojaa tuulilta rakkaintansa.
Koskaan suojatta ei sitä jättänyt,
muisti aina hän armaintansa.
Myrskytuulet kun vinkuen tulivat,
kuusen oksat pihlajaa suojasivat.
-
Kului vuodet, yhä pihlajaa,
kuusi palavasti vain lempi.
Ei maailmassa mikään muu
ollut kuuselle läheisempi.
Jatkuvasti toisiaan syleillen
oli toinen toiselle läheinen.
-
Oli jokainen kevät juhlaa vaan ,
kumpikin aivan hullaantui.
Juuret juurien lomaan työntyivät,
oksat oksihin takertui.
Kovin kaunista oli rakkaus tuo,
jota rakastavaiset kuin viiniä juo.
-
Tuli syksy ja myrskyt toi tullessaan,
tarttui puhurit oksiin kuusen.
Ei voinut vahvempaa vastustaa,
vaan juuriltaan kuusen sai sen.
Kuusi joutuu huoaten luovuttamaan,
vei rakkaansa kuoloon mukanaan.
-
Siinä lepäävät kaksin rinnakain
kuolokaan ei erottaa voinut.
"- Rakkaani kanssa aina rinnakkain!"
Oli kuusi tuo noin unelmoinut.
Laulaa syksyinen tuuli suruissaan,
tuota rakastavaisten tarinaa.
Kommentit