VILLIT AJATUKSET.

Kulujin mietteissäni.

Ajatukset harmajat ,

niinku syksypäevä,

täötti mieleni.

-

Kattelin maahan.

Jääkimpale ossuu

kenkäni etteen.

Potkasen sitä,syytöntä,

mutta heti helepottaa!-

-

Kerrään ajatuksiani kokkoon.

Suurella vaevalla saan,

ne villeimmätki,

koottua sammaan karsinaan.

Rytinä käö, kun villitajatukset

törmaelevät,karsinan ahtauvessa.

-

Onko aeka nujertaa

niijen yltiöpäenen uho?

Olisikkohan elämä helepompaa,

noijen raohallisten ajatusten,

niijen tavallisten, kansa?

Olisikko se elämä aevan tylsää,

iliman hurijia haaveita

ja rohkeita kuvitelemia?

-

Kyllä minä taijjan aokasta veräjän!

Menkää ja tulukaa, te porukan hurijimmat.

Teijjän avulla voen seikkaella,

mielinmäärin, muusani kanssa.

Laukatkaa ja juoskaa,

kahaleet eivät oo,

villejä varten!