TAEKAYÖ.
Täösikuu tuolla taevaalla mollottaa,
kahestaan kun tässä me mennää.
Käsikoukkua yhessä kävellään,
vaen sinut huomaan, muuta nyt en nää.
Mua hurmaa sinun ilonen naorusi,
ja lumovaa siniset silimäsi.
-
On poskille noussu tervepuna,
pakkasessa on niinkuin taekaa.
Siellä haluan kanssasi viipyä,
aevan lähekkäen pitemmän aekaa.
Kuu kelemeä yhä luo hopeoetaan,
ilta talavinen tuhulaa kaoneottaan.
-
Kyllä on niin komijaa katella,
oman armaasa kansa kuuta.
Ja voe ihan niinkun varkaen vaen,
ohimennen suikata suuta.
Näen kulluupi talavinen taekayö,
salaperäsenä tuikuttaa tähtijenvyö.
Kommentit