PILIKKIMISTÄ.

Oli pikkusen jäätä jo muovostunu,

tuohon selälle kotijärven .

Tuo Kusti,niin armoton kalamies,

aeko nostaa sieltä ahavenen, särjen.

-

Pilikkivehkeet kaekki kunnostaa,

hiijoo kaeran ja toukkijaki ostaa,

Jo aevan kohta kae kotijärvestä,

noeta suuria saaliita nostaa.

-

Kusti järvelle jalakaesin sipsuttaa,

jää kyllä ritisee, aevan vähän.

Mutta kunnon pilikkimies ei hommiaan

kesken jätäkkää koskaa tähän.

-

Kaeran ottaa ja jään jo puhkaesee

-ohhoh! onpa se ohutta aevan.

Noo, kyllä se yhenmiehen kestänee,

toukkija vaen pilikkiin kaevan.

-

Kusti alakaa kaevaa reppuaan,

jopas toukkarasian löytää.

Ja pyyntikiihkossa nopijaan,

toukan pilikinkoukkuun töytää.

-

Nousee seisolleeen mutta roeskahus,

kalamies on järvessä siellä,

Kusti itselleen noetuen satattelee,

tyhymyyvet täötyy itte niellä.