KOSINTAMATKA.

On taskussa minulla putellia kaksi,

kun ne ryyppään, tulen siitä rohkejammaksi.

Sitten voesin minä kosia, sitä Tiinaa,

sen kaolalle kietoa punaesta liinaa.

-

Kauvvon oon minä Tiinaa jo ihhaellu,

pikkusen sillä silimällä sihtaellu.

Sopivalta se minun silimään näöttää,

toeveet suurimmatki, reilusti täöttää.

-

Iliman viinaa ei onnistukkaa tämä juttu,

tilanne on jo vanahastaan, hyvinki tuttu.

Suustani kun ei lähe, aenuttakkaa sannaa,

ei se aota jos mielessään kuinka mannaa.

-

Tuollahan Tiina pihallaan jo oottelee,

tämä poeka kun nyt viimmenkin kosasee.

Rohkeotta on kyllä, vaekka muille jakkaa,

tänäiltana multa, poekamiespäevät lakkaa.

-

-Miten on Tiina, ha-haluatko tulla ss-sinä mulle,

e-eiköhän tästä o-onnellinen liitto tulle?

-Tuollaesen juopon harmikseniko ottaesin,

ja onnelliset, helepot päeväni pillaesin.