SAMOOJA.

Olen yksin lähtenyt samoamaan
aivan yksin,ilman seuraa
intomielellä lähtenyt seuraamaan
karhuvaaria,hirveä,peuraa
Aattelen ehkä jonkin kuvata voin
siksi kamerankin minä matkassa toin.

Kuljen metsäpolkua hiljalleen,
tuolla huomaan jo jänöjussin
se vasta on tullut syönnölleen
hyvän kuvakulman jo etsin.
Mutta jalan alla oksa katkeaa
jussi arkana jalat alleen saa.

Eipä epäonneni harmita
monta tulee kai tilaisuutta
vielä ehdin mä useinkin kuvata
etsin vain nyt kohdetta uutta.
Kunpa Korven kontion kuvan saa
silloin reissu tää hyvinkin kannattaa.

Olen tullut synkkään kuusikkoon
nää on Kuninkaan kotikonnut
tuonne tiheään alaoksistoon
ehkä pennuille pesän varannut
Mutta Korvessa on syvä hiljaisuus
ympärillä luonnon mahtavuus.

Yhä jatkan matkaa jo rasahtaa,
poikki kuivunut oksa tuolla.
hirviemo vasoineen porhaltaa
jo arkana kaukana suolla
Mutta orava oksaltaan seurata saa
mua sydänmaan outoa kulkijaa.

Tulen viileän metsälähtehen luo
siitä nauttien sammutan janon
niin saa minut hyvälle mielelle tuo
että aivan ääneeni sanon:
-Kyllä täällä mun sieluni lepäjää,
joka rauhaa kaipaa se tänne jää.

Aion yöpyä puron partaalla
on yö niin kaunis ja lämmin
olen purosta käynyt ongella
nyt makuupussiin kömmin
Yksin kuuntelen korven ääniä
kuuluu hyttysten vaimea ininä.

Herään pikkulintujen konserttiin
tuolla jossakin käki kukkuu
ja auringon lämpimiin säteisiin
koko maisema väreihin hukkuu
On yöllä pikkuisen satanut,
tuoksut mahtavat metsään antanut.

Näin päättyi retkeni hiljalleen
aloin palata kotia kohti
monta kuvaa sain ihan kohdalleen
moneen kokemukseen se johti.
Näkemättä jäi Korven Kuningas
mutta muuten oli retki loistokas.