ON NIIN PALJON IHMEELLISTÄ

Katsoo lapsi ihmetellen,

kuuta taivaalta tapaillen;

- Mikä onkaan kirkas kiekko,

moinen pallo kummallinen?

Milloin tullut lie mokoma,

kiiltelemään taivahalle?

 

Äiti miettivi vähäsen:

- Kuule lapsi pienoiseni,

kuu on kullasta kerätty,

hopeasta houkuteltu,

lasten pienien valoksi,

talviöitten tarpeheksi.

 

Katsoo lapsi ihmetellen,

tähtitaivasta tähyten:

- Miksi lienee taivaan tähdet?

Miksi silmiä satoja,

vilkkumassa taivahalla?

 

Äiti miettivi vähäsen:

- Kuule kulta lapsoseni,

tähdet oppaana sinulla,

matkatessa polkujasi,

myöskin viittana vähäsen,

eksyneenä kulkiessa.

Kysyy lapsi ihmetellen,

päivän kauniin koittaessa:

 

- Miksi aurinko alati,

jokapäivä paistelevi?

Äiti miettivi vähäsen:

-Kuule kulta pienoiseni,

oma mussukka, muruni,

aurinko on muovaeltu,

tuonne taivaalle valoksi,

kasvun, lämmön lähteheksi,

meidän ihmisten iloksi,

 

Sanoo lapsi ihmetellen:

ihmeitä on taivas täynnä,

kummastuttaa se jokaista.