.PILKILLÄ.

Kerran lähti Kaaleppi

järvelle pilkille.

Kelkassa on tilaa,

repulle ja kairalle.

Kaaleppi on pukeutunut

lämpöhaalariin,

sellaisella tarkenisi,

vaikka tunturiin.

Huppu tiukasti on pantu

päähän suojaksi,

ettei tuuli jäädyttäisi,

päätä korpuksi.

Kaaleppi hyvän paikan löytää,

reiän kairailee.

Kohta ukko pilkkiään

jo nykyttelee.

Mutta sitten tuntuupi,

on maha kuralla.

Haalari pian nilkkoihin

ja antoi vain tulla.

Ei käsivarsipaskalla

kauankaan viivytä.

vaatteita heti niskaan

kun ei vatsa hälytä.

Jo aurinkokin järvellä

rupesi paistamaan,

niin haalarissa huppu,

on hartioilla vaan.

Jo Kaalepista tuntuu

paska haisee liiaksi.

Hän uuden reiän kairaa

paskasta kauaksi.

Mutt´paskanhaju seuraa,

niinkuin kuppa huoria.

Jo Kaaleppi sanelee

sanoja suoria.

-En koskaan enää ikinä

syö hernekeittoa.

Kun haju on niin valtava,

kuin penkois raatoa.

Jo jäinen viima alkaa

miehen niskaa hivellä.

Hän hupun päähän tempaa

äkäisellä liikkeellä.

On huppu täynnä paskaa,

sen jo varmaan arvasit.

Ja paska sotki hiukset,

ja takin resorit.

On Kaaleppi nyt tietysti,

pahassa jamassa.

Kun varusteet on kaikki,

vahvasti paskassa.

Nyt pitää kotiin lähteä

pois paskat pesemään .

Ei kylmä vesi kuitenkaan

saa paskaa lähtemään.

Jutun opetus on siinä

ettei koskaan talvella,

saa huppuhaalarissa,

käydä kyykkypaskalla.