VERTAELLEN.

Voesitha sä olla vaekka,

pieni koevupuu,

joka aena kevvään tullen,

kaoniiks tuuhettuu.

　

Taekka oesit taevahalla

lintu liitävä.

Sukkulana ilimantietä,

kauas kiitävä.

　

Voesithan sä toki olla

ruusu kaonehin,

joka minut huumaesi,

ruusuntuoksuihin.

　

Taekka oesit muurahaenen,

joka ahertaa.

Et siinä työntouhussa

mua huomaakkaa.

　

Tae jos oesit sitte,

vaekka pieni hyttynen.

Joka minut huomaesi,

vertani imaesten.

　

Taekka jospa olisitki

pieni kirppu, joo..

Illoen aena pujahtaesit

minun kaenaloon.