RAKKAUVVEN TULI.

Tulisina liekkeinä roehuvaa,

minun nuori rakkaos sinnuun.

Liekit nuolee minun sieluni

sisimpijä sopukoeta.

 

Suurempana ja suurempana

ne polttavat syvämmeni karrelle.

Jos yrittelen roehuva sammuttaa,

se äetyy yhä kovempaan palloon.

 

Tuo tuli tuolla syvämmessä,

on melekeen kuin sormi oesi kärventyny.

Se jyskyttää ja sitä kirvelee

ja aena se on mielessä.

 

Sanokaa hyvät ihimiset,

miten sammuttasin tämän

toevottoman rakkauvven tulen?

Vaen annanko sen kärventää

sieluni tunnottomaksi?