KEPIN KANSSA.

Verkkasesti etenee,

askel vanahan miehen.

Jäläki hiukan laahustava,

selevästi jää se tiehen.

　

Paenunu on ryhti

kumaraan jo aekalaella.

Joka aamu kuitenki,

on virkistystä vaella.

Koukkupäenen keppi,

hällä tukenansa on.

Askel hiukan horijahtaa,

nyt tarpeen tuki on.

　

Mies seisahtuu ja käjellään,

silimääsä sipasee.

Kynelleen silimään nousseen ,

poesa sen pyyhkäesee.

Siinä sauvvaan nojaten ,

rintaansa tappaelee.

　

Ympärilleen, etsien,

häjissään silimäilee.

Ei kukkaa saavu kuitenkaa,

vanahaa aotamaan.

Vaen siihen aevan yksinään,

jää tielle kuolemaan