KARHUPERHEEN ELÄMÄÄ!

Isä-Karhu loikoellen

nojatuolissa uneksi,

kesäpäivän paistehesta,

kesänherkuista monista.

　

Hohhoi, rankka aamulenkki,

teki hirmu nälkäiseksi.

Karhu-äiti keittiössä

letut lapsille varasi.

Puolukoita lapsosille

karpaloitakin isälle.

Tuoksuvina sieniherkut

hellankulmalla odotti.

Kelkkarinteessä tenavat,

kokopäivän laskemassa,

riemu kaikuvi kovana,

kajahtelee korpiseutu!

　

Hökäle pulkassa vetäen,

hauskuttaapi pienempiä.

Pökäle Oki-oravan,

pukkaa hankeen rähmällensä,

sitten nauraen lapioi

lumivuoren pienen päälle.

Onneksi pikkuinen Hunaja

Okille tulee avuksi.

　

Silloin kuuluu äidin ääni:

- Pikkukarhut nyt kotia!

Letut jäähtyy herkulliset,

lopussa pian hunaja.

Isä nuolee herkutellen

aivan tyhjäksi rasian.

Ryminällä saapuu lapset,

nälkä kipristää masussa.

Pöydän ääreen rynnistävät,

mitä ihmettä näkevät?

Isä-Karhu viimeisiä

hotkii lettuja mahaansa.

　

Äiti ällistyy kovasti,

kiukku kasvaa valtavaksi,

nyrkki paukahtaa osuen

Isä-Karhun leukaluuhun.

- Ahmit lapsilta ketale

letut kaikki herkulliset!

　

Isä-Karhu nyt nolona

hieroskelee poskeansa.

Lähtee kauaksi salolle

tekoansa miettimähän.

Isä-Karhulta unohtui.

huono ahneudella loppu!