TUPPERI-ILTA

 

Kevätaurinko teki yhä suurempia kaarroksia Peräkylän taivaan yllä. Kinokset olivat sulaneet jo melkoisen matalaksi. Jokohan Mieskin toimeutuisi rankasavottaan, koko talven jahkailtuaan.

Mies makasi vakipaikallaan pirtin penkillä selkäpiillään ja aprikoi eri vaihtoehtoja. Kaikki piti harkita tarkkaan. Toteuttaminen olisikin aivan helppoa.

Tietysti olisi paljonkin helpompaa ja mukavampaa jos panisi navetan kylmilleen. Siellähän meni suunnattomat määrät puuta, kun Eukko porruutti joka ikinen ilta niitä tiskausvesijä.

Olisi varmaan järkevintä tempasta pirttiin sähkölämmitys. Siinä ei paljon moottorisahan bensalasku kasvaisi kun Forttumi työntäisi vihreää lämpöä kylmyyden häätämiseksi.

Vain se sauna. Siellä sitä puuta tarvittiin. Pakko se oli kai pistää asia jalalle ja Homelite käyntiin.

Mietintätuokion keskeyttää Eukon kipakansävyinen puheenvuoro. Se oli sen oloinen, että vastaväitteitä olisi turha alkaa sorvaamaan.

- Sinä saatkin tehdä navettahommat illalla yksin. Minä käväsen vain lypsämässä lehmät. Sinä saat tehdä ruokinnan ja puhdistukset. Naapurissa on Tupperi-ilta ja Muori vannotti tulemaan. Pitää ehtiä siistiytyä, että ei aivan navetanhajuisena mene emäntien joukkoon.

- Eikö noita kippoja ole jo tarpeeksi? Kaapit täynnään rompetta. Eikä niitä ole koskaan käytetty ja ovat niin tyyriitä, Mies ponnahti istumaan, valmiina ohjailemaan rahavirtoja.

- Joko taasen? On se kyllä kumma, heti on sanomista jos minä jotakin meinaan laittaa. Itse tupakassa tupruttaa rahaa savuna ilmaan. En minä ole koskaan laskenut, kuinka monta satasta vuodessa palaa sinun nokan alla.

- Olkoon minun puhe mitätön, niin kuin aina...Mies vetäisi siitä narusta jonka tiesi Eukkoa eniten suututtavan.

- Kyllä se sinä olet, jonka tahdissa tässä mökissä tanssitaan...

- Vanha on virsi, vaan entinen on veisaajakin. Alahan mennä sinne lypsylle, että jouvvut sinne Tupperiin...