LAMANTORJUNTAA

Kuin voittajat sodasta, palasivat kaverukset takaisin Mökin pihalle. Mersu nakutteli tyhjäkäyntiä ja Mies konkoili ulos autosta. Topi koitti vielä pehmittää Miestä alttiiksi vakuutusturvaan.

- Etkö tosiaan meinaa uusia vakuutuksia. Oikeaan firmaan.

- Onpa tuota toimeen tullut vaikka ei ole ollut oikeassa, eikä väärässä firmassa. Mitästä se tyhjää. Se on mökkiläisellä se sentti niin kovan takana, ettei ne jouda suurten herrojen optijoihin ja muihin kultaisiin kämmenenkoitteluihin. Onhan se yhtä helkuttia kun ravattikaulaset imee kaiken irtonaisen ihmisiltä. Jos eivät muuten saa, niin ottavat väkisin.

- Kyllä sinä Mies olet nyt hunttaillut asiat päin hanuria. Eihän vakuutusmaksu ole mikään pakkomaksu. Tietysti meidän pitää saada hiukan korvausta siitä kun muljautetaan palamisriskit meidän kontolle. Jos Mökki kärähtää, niin jo muutaman päivän perästä tullaan suuren rahanipun kanssa Miehelle kertomaan ilosanomaa siitä, että vaikka entinen tupa nousi savuna ilmaan, niin pääsetpä heti uutta rustaamaan. Eikä maksa juuri mitään, Topi saarnasi pelastuksensanomaa.

- Tuota, eipä se Eukko anna turhuuteen rahoja viskellä. Se on hyvinkin tarkka, ainakin joissakin asioissa. Niin kuin tupakanpoltossa esimerkiksi.

- Onhan siitä ollut puhetta, että tupakanpolttaminen jos mikä on täysin turha menoerä. Sinä se et vain taida siitä eroon päästä. Minä se lopetin yhden sanan päälle. Eikä mieli ole tehnyt, Topi valehteli sujuvasti.

- Kyllä kai sen voisi lopettaakin, mutta sehän tuo lama saattaa sukeltaa pohjille, jos kaikki lopettaa kuluttamisen. Etkö sinä Topi ole huomannut senkin asian kauas kantoisia seuraamuksia. Mitäpä sitä ei kunnon kansalainen tekisi nousun eteen.

- No, hehhee! Eiköhän nuo pienemmätkin perustelut riitä, että koukussa olet ja taidat pysyäkin. Mutta minäpä lähden sen Eukon juttusille, nähdään tuleeko Mökki vakuutetuksi.