VALTRAN VAIKEAT VAHINGOT

Kynti Heino peltojansa

Valtra kehräsi kesysti,

yskähteli toisinansa,

savut putkesta puhalsi,

Heino vaiti vempaimia

monenlaisia veteli.

Hohhoi, meinaapa ramaista,

täytyy pistää kierroksia

että joutuupi johonkin

hemestiä hellimähän,

viemään vuoteeseen välillä,

lempimähän leppoisasti.

Pisti kierrosta kovasti,

hirnahteli hummat hurjat

koni lauma niin levoton

potki vallan vietävästi.

Kiivu kääntyikin kivutta,

vako suora suikahteli,

joskus kalskahti kivehen

auran vannas vankkumaton.

Heino herkästi hymyili,

vielä kierros kiertämättä

sitten hellästi hemestin

syliin suukotellen suljen.

Mutta silloinpa karahti,

jossain Vallun uumenissa

vonkui vietävän vekotin

niinkuin possu pistettynä,

sitten hiukkasen tärisi,

kohta loppui liikkumiset,

siihen jängälle jämähti,

laatu kampe katkerasti.

Heino haaveista heräsi,

tutki tarkoin kampettansa,

johan saattikin sanansa

puheen paksun pulputteli.

- Johan saa tana sekosi,

hammas rattaat rakkineesta,

meni mutkille mokomat,

akselit nuo arvaamatta.

Miksi kättäni satutin,

kalun moisen muttereihin.

Oisin ostanut Belekun,

kovan rauvan kourihini,

jopa kestäisi kesäisin,

talvellakin tarkeneisi.

Heino kännykän kelasi

käläkättimen kourahansa,

otti huoltajan numeron,

Valtran varman valmentajan.

- Halloo! Heino soittelevi,

nyt on tullut tuskan paikka,

kampe, kerpele, ketale,

veti viime huokaisunsa,

mitä tälle nyt tekisin,

joko Kostohon kepitän?

Sanoi vaisu Valtran hemmo,

sanat sylkäisi sypäkät:

- Ei oo koskaan Valmetissa,

mitään heikkoutta havaittu,

peli kestää korjaamatta,

vuosikausia viatta,

vaikeuksia kokematta.

Saapi Heino jo hepulit,

kiroaapi kamalasti,

uhkaa Valtransa peräti

panna hetteen hellimäksi,

sinne saakelin syvälle,

hommeleita haittaamasta.

Käläkätimensä kepeän,

Heino heittää heinikoihin

nakkaa näppärän Nokian,

sammakoille saattelevi,

luopuu kaikesta kamasta,

vaikeimmista vempaimista.

Ottaa letkeän lekansa,

huitoo Valtran murusiksi,

jotka tuulehen menevät,

muille maille virahille,

jossa tuottavat suruja,

itkuvirren veisaajille.