24.

NOUSI SUOSTA SUURI SAARI,

nevan keskelle yleni,

pääsin maalle kestävälle,

olin metsässä , makasin

sammaleisen paaden päällä,

lepopaikalla hyvällä.

Pois on tuskakin tukala,

vaiva viety rinnastani.

Olo rauhaisa, kepeä,

mieli siihen luottavainen,

että selviydyn takaisin,

josta lähdin leuhkuuttani.

Kotvan paadella lepäilin

annoin kiitää tuumailuni,

josko tänne jään ijäksi

aikain alkuun tuupertuisin

kuinka paikkani pitäisin

oikeassa kohtalossa.

Jälleen haaveesta havahdun

tulen siinä tuntoihini,

kuulen hiljaisen sihinän

kivi paasien välistä,

kovemmin vain kuului ääni,

haara kielikin vilahti.

Nousi sieltä paaden alta

käärme kirjava kapusi,

seitsemän on sillä päätä

jokainen eri väriä

Sateen kaaren kirjavana

otus luokseni mateli.

Tuli päästä vihreästä

ääni hellä ja heleä

niin kuin kissa kehräämässä

ja kohta viestinsä tajusin,

tahtoi laittaa matkahani

sen huivin viehkeän sinisen

jossa raitoja rivissä

huivin silkistä kudotun.

Panin huivin kaulalleni

liinan kauneimman sovitin,

silloin sattui kummallista

olin Väinölän tuvassa,

puisen sohvan sokkelossa,

uni paikalla hyvällä.

Nostin päätä tyynyltäni

nostin nuppia nuristen,

tuntui tuska tuikeasti

sattui kunnolla pakotus,

iski silmään leimahdukset.

(jatkuu)