varmaanni semmosta jonka kohalle on iskeny myrskytuulen tuhuava käsi. Siinä on naorussa pijätteleminen ku tukkipuun kokonen mänty humahtaa mökin päälle, tae aoton. Palijo yljmäärästä hommoo ja rahankulunkija.

Nyhhän tuo on meleko tyyni ja pakkastahhii on pari pykälää. Kun katon akkunasta niin nään valakijan maeseman. Esteriki kylymissään seisoo sormet harittaen kuin tukija hakijen. Vaen ei se aota, mitä on omenapuuksi alakanu. Kuusellahan eijoo hätäpäevää. Jos oesin vaspunen pitäsin kortteerija tuon pallokuusen sisässä. Oksisto on niin tihijä, että sinne sisälle ei kovatkaa tuiskut tunnu.

No ne on linnulla eri mietteet. Eihän ne vilusta välitä eikä huomisesta huolta kanna. Iisisti ottavat päevän kerrallaan. Vaen passaapa tuota eppäellä, ettei varpusenkaa mieli aena mettä keitä kun pakkanen paokkuu ja tuisku tuivertaa.

Vaen mitäs me näestä. Seon kohtalosa ite kellää. Niin linnulla ku immeiselläki. Pahapa sitä on kohtaluvvaan muuksi muuntaa. Jos meinaa niin sehhii saattaa olla jo ennestään tähtiin kirijoteltu. Mistäpä nämä tiennee. Seon korkijampaa matematiikkaa ja luijjuuslaskelmija joehin ei kansakoulupohojalla oo ietiä ees puuttua. Lisäksi kun ne kansakouluopitki lienee jo vanahentunutta tietuva.

Ihimeellinen se kuitennii on tuo immeisen muisti. Jos pikkusenkaa on se emolevy pysyny kopullaan niin palijo sinne on tallentunu tietuva jota ei joo ikkää tarvinnu. Monesti on ollu pallo hukassa ja kamppeet kattelussa,kun seinät on ollunna päälle kaatumassa. Suurija riskejä ottaen on kuitenki selevinny tänne asti ja matka jatkuu niin kauan kun hyväksi katotaan. Tae tiijä niin hyväksi`??? Kuhan ny möllöttää ja jyrsii tuota eläkeläesen ah niin kapijaa kyrsää ja kun seon vielä niin kovvaaki. Tarttis olla pehemyttä nisuleipää jo näelle loppukierroksille.

-O-