LAPIN VILJELIJÄ !

Kuulkaapa nyt nettikansa, kun mie teille haastan

Oikiasta vilijelijästä, tuolta lapinmaasta.

 

Vaekka poeka pieni on, on kyllä sitkee sissi.

Ja akanki seon löytäny, joka sievä on kun missi.

Komiasti poeka siellä, talossansa ellee

Perhettänsä kasvattaa ,kesäisin kalastellee

Talvisin kun kalastus, vähemmälle jää.

Niin silloin kyllä aikaa on , kutkuttaa emäntää.

 

Poijalla on Mullikarja, mettän pimenossa

EU herroilta on siten, ne tarkasti piilossa.

Kun lihan nuusa yllättää, niin hiihtaa selekoseen

Lyö poron reppuun sieltä, kiroten

itekseen.

 

- Kyllä, poromiehet saattana, ne ovat kitsaeta

Kun ei ne etes kunnolla, poroja lihota.

Hellevetti kun luita saa , pelekästään jyrsiä

Oon sitä mieltä, on poromiehet tosi kyrsiä.

 

On navetassa aikalailla hännänhuisketta

Ja pirtinpuolelta kuuluu suukon muisketta

Kun lapinpoika siellä pirtissä vilijelee.

Ei hukkakaurakylvöä hän pellollansa tee

 

On rauhallista elämä, on huvit kaukana.

Silti jaksaa lapinpoika olla mukana.

Kun yhteisiä asijoita täytyy hoijella,

Herrojen mielipitteet myönteisiksi voijella.

 

Siis kaikkinensa kuitenki aevan tolokku on.

Naesten perrään vaen on tolovaamaan niin mahoton.

Mutta niinhän sen lapinmaassa, pittääki olla.

Ellää tämä elämäki, viriilillä kunnolla.