4. PÄÄTÄ PUISTELI TOVERI

kummasteli kaikitenkin,

humman kuntoa kirosi,

ratsastajaa siunaeli:

- Voihan lempoa konia,

lempeätä lerppuhuulta!

Tuollako pilvihin posotat

korkealle kannustelet?

Salli nauraa mun vähäsen,

hörähdellä hilpeästi.

Tuota kuuntelin kivulla

seikkaa mietin mielessäni.

Katsoin hummaani jaloa

ratsuani riehakasta:

- Mikäs rassaapi rajusti

tuskan tuottaa tuttavalle?

Jos lie vanha, niin vireä.

Jos lie harmaa, niin korea.

Kyllä tällä ratsastelen

taakse pilvien punaisten.

Katsoi kauhulla ketale

kurkisteli kahtapuolen.

Johan saatteli sanoiksi:

- Entä sitten ratsastaja?

Miekkonen tikun pituinen

varusteetkin niitä näitä

kaikki vaatteesi resuiset!

Kuinka selvitä voi tuolla,

taivaan tuulissa rajussa?

Tuohon vastasin varoen:

- Itse raivaan tuuleen tieni.

Itse reittini valitsen.

Itse hoidan hummaseni.

Itse varmistan varani.

Vaikka varrelta matala,

voimiltani heiveröinen,

silti ponnistan pirusti,

kalliolta lentoon lähden

Silloin potkaisi heponi!

Hiukan vaappui veikeästi,

kohta pilviä tavoitti

itse istuin suitsimissa.

Tuulet korvissa vihelsi,

vinkka tukkaa tuiverteli.

Suunnistin sekaan sumujen,

poutapilven lonkeroihin.

(jatkuu)