VATSALIHAS

Kun tökkii tennari

paisuupi maha

ei kalka kirves

eikä soittele saha

joutavana tässä

riimiä sorvaan

toisinaan sävelkin

iskeepi korvaan.

silloin otan laulun

vanhan tai uuden

riimitän sanoihin

lennokkuuden

en minä itkuvirsiä

rustaa

vaikka on joskus

elämä mustaa.

 

Rennosti vain

kun on tallella taju

pierussa vielä

rukiinen haju

ehtiipä myöhemmin

syntejään surra

katumusmielellä

kieltänsä purra.