.KISSASOTAA.

Maaliskuinen ilta koittaa,

omakotitalossa.

Kaikki on ihan rauhallista

kevätillan kajossa.

Isäntä jo vaimon viereen.

pukkisänkyyn kapuaa.

Seksihommat tulee mieleen,

vaimoa jo rapsuttaa.

Silloin kauhee volina

jo pihamaalta kajahtaa

Kollikissa houkuttelee

siellä omaa armastaan

Mutta ei tuo volina

nyt sovi miehen korville.

Hän ottaa kumisaappaan

antaa huutia näin kissoille.

Rauha palaa pihamaalle,

taas isäntä käy vuoteelle

Fiilikset on täysin pois

hän antaa vallan unelle.

Ja ihan kerran muutaman

jo kuorsauskin korahtaa.

Kun jo jälleen pihamaalta

kissakuoron soolot kajahtaa.

-Onhan perkelettä tämä

kun pitää muiten kissoja.

Yökaudet saapi paimentaa,

haistella katinpissoja.

Nyt hetikohta antakaa

minulle vähän pyssyä.

Niin saavat kyllä naapurit

kissojaan kohta kysyä.

Asetta ei oo talossa

radio kuitenkin.

Saa hieno matkaradio

liikettä kissoihin.

Se pirtaleiksi hajoaa,

-Ei tässä auta saatana,

kyllä kai sentään unirauha

taloon on saatava.

Näin kuluu monta viikkoa,

isäntä on äreä.

Ruokakaan ei maita,

tässä eioo järkeä.

Kun kissasota joka yö

elämänilon vie.

Jo isäntä sen huomaa:

-On tämä tuhon tie.

Niimpä sitten isäntä

talonsa poissa myy.

Senhän kyllä arvaa

mikä oli siihen syy?

Hän kerrostaloon muuttaapi,

ylimpään kerrokseen

.Ei kuulu enää kissojen

konsertti huoneeseen.