LUONTO NÄYTTÄÄ VOIMIAAN

Luonto näyttää voimiaan
harkitse ei toimiaan
puhurina esiin ryntää
voimallansa maata kyntää
kaataa tieltään heikot puut
hajottaapi esteet muut.

Tuuli puhurina kulkee
pahankurinen ja julkee
hameenhelmojakin nostaa
kesän lempeyttä kostaa
tuntea saa ihmisparka
piiloutuu kuin jänis arka.

Myrskyn voimassa ei määrää
ilman kahleita se häärää
rikkoo paljon tavaroita
kattoja ja ikkunoita
kunnes laantuu paine hurja
jälki kamala ja kurja.