MENNINKÄISEN POIKA

Menninkäisen poika
parkui,itki ,kiukutteli
Sienikakun palasen
kun ryösti isoveli
Vaikka äiti tarjosikin hälle
sammalpuuroo
Alahuuli pitkänä hän
nurkassa vain seisoo.

Silloin isä menninkäinen
rykäiseepi kerran
Sitten sanoo verkallensa
pojalleen sen verran.
-Eipä tuohon syömiseen
oo kenelläkään pakko
Aloita vaan pokaseni,
vaikka syöntilakko.

Kyllä nälkä sinullekin
ruokahalun antaa
Siksi sinun äidillesi
pitää puita kantaa
Työstä mieli virkistyy
ja kiukuttelu lakkaa,
Sanoo isä kuokan sitten
olallensa nakkaa.

Pieni menninkäisenpoika
miettii miettimistään
On mieli aivan ymmällä
ymmärrä ei mitään mistään
Se voiko juttu olla niin
jos työstä ei saa rahaa
Ei myöskään ruokaa ostaa voi
jolla täyttäis mahaa.

Pohtii seikkaa mielessään
pieni poikapeikko
huomaa tosiasian
vaikka´on pieni,heikko
ei laiskan peikon suuhunkaan
se ruoka itse lennä
kaikkien se pitää tienata
sen vuoksi työhön mennä.

Nöyrästi nyt menninkäinen
halkokuorman noutaa
sitten iloisella miellä
puuron syöntiin joutaa
niin mukavalta peikosta
nyt elämäkin tuntuu
hyvältä ruoka tienattu
nyt peikon suussa maistuu.