ISÄNTÄ &RENKI.

Heino suurta isäntää näötteli,
aeko rengin tuo itelleen ottaa.
Akallekki siitä ilimotteli,
ettei tulisi sanasottaa.
Heino ite kun runnoilla tahtoo vaan,
arkityöt ei huvita ollenkaan.

Anastaassia paekkaa hakikin,
pakko sille on pesti antaa.
Kukkaa muu ei paekkaa halunnut,
sillä huhulla siivet kantaa.
Oli tievossa Heino on ankara niin,
-se on oekija piiskuri, sanottiin

Analla ei homma oo hanskassa,
pannee hevosen puikkoihin väärin.
Isäntä jo paekalle tyrkkäötyy,
puhkuen vihasta, jäökin säärin.
-Niinkö renki hevosta ajelee,
että silimästä silimään sitä katselee?

Sitte Heino vihasa vimmoessa,
runon muutaman Analle nakkaa.
Ana ristissäkäsin kuuntellee ,
renkipoeka harras ja vakkaa.
Heino laohtuu ja ruualle Anan vie,
kae rengistä syönnissä miestä lie?

Pari kattilaa lohkopottuja,
särkijen kanssa piiloon pannaan.
Ana selevästi syönnissä voeton vie,
Heino mielessään alakaa mannaan.
-Syömäkone tuo renki on lyömätön,
siihen verraten itse oon syömätön.

Kae ite nuo hommat tehtävä on,
taekka jääkööt vaekka tekemättä.
Lopputilistä kae tämä syönti käö,
oon rahoja tyrkyttämättä.
Tuollasesta rengistä vaen harmia saan,
lähen muutaman runon rustaamaan