Olipa se heili minullakin
oli nimeltään tuo Impi.
Eestä päin oli kirveenjälilta
mutta takaapäin kaunihimpi.
Toki kurvia oli ja loevempaa
alamäkijä ja vastamaata.
Kun Impijä tässä muistelen
empä kaepaamasta voe laata.

Impin kaahan me ussein kisattiin
välillä oltiin aevan hilijaa.
Ussein syrijä teitäki kulettiin
kun tuuli heilutti kypsää vilijaa.
Oli onnellista se aeka niin,
vieläki syvän pakahtuu aevan
sitä kun minä taasenki aattelen,
taskustaen nenäliinan kaevan.

Meijän onnemme kesti hetken vaen,
sitten lähit sinä toesen mukkaan,
Miksi sinä sen tempun mulle teit,
sellaesta en oesi arvannukkaa,
Mutta täötyypi tyytyä kohtaloosa
muistella kaehoten mennyttä aekaa,
kyllä siinä meijän jutussaki,
oli varmasti jotakin taekaa.