Voi hitsi kun kovasti kyrsäsee,
nämä ainaiset kehnot tuurit.
Jos päivä joskus paistelee,
heti eessä on estot ja muurit.
Aina sattuma viepi multa sen pois,
jonka kohtalo minulle varannut ois.

Kaksi viehkeää naista etelän,
mua aikoivat moikkaamaan tulla.
Mutta mahikset tietysti menetän,
olen muijjan kans´ ajelulla.
Voi itku, kun pitikin sattua näin,
meni kaikki nyt taaskin väärinpäin.

Kahvit varmasti olisin tarjonnut,
kera kerman ja munkkipossun.
Pitkärivasta olisin muistoksi,
hakenut sen pikkuisen kossun.
Mutta pahoin mä tyrin mahikset,
on synkät tässä nyt aatokset.

Mutta sittenkin mieltä se lämmittää,
kun matkalla muistitte mua.
Se seikka minulle mieleen jää,
voihan tilaisuus uusiutua?
Sitä hetkeä kovasti oottelen,
ja aikoja menneitä muistelen.